Pitaya – kaktus kasvaa ja kukoistaa KanarianSaarilla

Aina siitä saakka kun KanarianSaaret valloitettiin, tänne on tuotu erilaisia kasveja ja eläimiä, joiden on katsottu pystyvän antamaan taloudellista hyötyä uusille maanomistajille. Vain harvoja alkuperäisiä on hyödynnetty, tosin niin raskaasti, että ko. puu/kasvi on paikoin hävinnyt täysin, kuten esim. traakkipuu (Dracaena draco). Jotkut tänne tuoduista kasveista ovat mukaantuneet ja sopeutuneet elämään saaristossa ja tuottavat edelleen, kuten esim. viiniköynnös ja kastanja. Tomaattia ja banaania viljellään edelleen,  ja jossain määrin uudestaan elvytettynä kochinillakaktusta.

Saarten uusi elinkeino, turismi, on tuonut mukanaan sekä myönteisiä että kielteisiä asioita.

Eräs kielteisistä asioista on väheneville vesivaroille kohdistus kasvava paine. Saarilla ei on ns. pohjavesiä. Viimeisten vuosikymmenien pienenevät sademäärät ja kuivat jaksot vaikeuttavat tilannetta entisestään.

Banaani vaatii paljon vettä. Sen markkinat ovat viime vuosina pienentyneet. Tomaatti on alkunut myös mennä huonommin kaupaksi. Nyt on löydettävä uusia lajeja, jotka pystyvät elämään kuumassa, kuivassa, tarvitsevat vähän vettä, ja tuottavat silti satoa.

1800-luvulla tuotu opuntiakaktus, kochinillakakstus, on ollut erittäin elinvoimainen ja levinnyt kaikkialle joutomaille, sen jälkeen kun sen järjestestäytynyt viljely loppui lähes kokonaan.

Viimeisin kaktus KanarianSaarilla

Nyt kanarialaiset katseet ovat toivorikkaasti kohdistetut toiseen kaktukseen, joka tunnetaan täällä pitayan nimellä..

Pitaya kaktus on peräisin Keski- ja Etelä.-Amerikasta. Sitä viljellään nykyään trooppisilla alueilla eri puolilla maailmaa. Useat turistit tuntevat sen pitahaya, pitahaija tai lohikäärmehedelmän nimellä esim. Thaimaasta. Pitayakaktus on ollut itseasiassa jo KanarianSaarilla, mutta enimmäkseen koristekasvina.

Pitayan tutkimus KanariaSaarilla aloitettiin vuonna 2005. Tutkimuksen edistymisestä on aina silloin tällöin kirjoitettu päivälehdissä. Tenerifen saarihallinnon maatalousosasto on julkaissut useita pitayaa ja sen viljelyä käsitteleviä ohjelehtisiä (Linkit ovat jutun lopussa)
.

Saaristossa viljellään eniten punaista pitayaa ja sen eri muunnelmia. Nämä pitayalajikkeet vaativat hieman enemmän kausiluontoista työtä, kuin keltainen pitaya. “Yönkuningattaren” sukulaiskasveina tunnetut pitayat kukkivat nimensä mukaisesti yöllä, ja kukka on auki suhteellisen vähän aikaa. Se on ehdittävä pölyttämään ennen kukan sulkeutumista. Pölyttäjähyönteisistä ei juuri ole apua tässä hommassa. Yöllinen ja aamuvarhainen aikataulu ei oikein sovi niille. Sen lisäksi pitayan kaksineuvoisen kukan naarasosa, emi, on korkeammalla kuin siitepölyn täyttämät heteet.  Kukka on tämän lisäksi pölytettävä muun lajin siitepölyllä kuin omallaan, jotta saataisiin kunnon hedelmä. Tämä homma täytyy siis hoitaa ihmistyövoimalla.

Keltainen (Selenicereus megalanthus) pitaya sen sijaan hoitaa pölytyshommansa itse.

Punaisen pitayan hedelmä on valmis noin 60 päivää kukkimisen jälkeen, edellyttäen, että pölytys on tapahtunut. Pölyttämättömät kukat kuivavat ja tippuvat noin kahden viikon päästä.

Hedelmä on poimittava kypsänä. Se kypsyy kyllä, jos se poimitaan raakana, mutta sen maku jää kitkeräksi.

Hedelmä kestää hyvin kuljetusta ja säilytystä. Sen maku on mieto ja muistuttaa hieman kiwin makua. 

Wikipedian mukaan kaloreita 100 grammassa hedelmälihaa on 50 kcal tai 210 kJ. Lisäksi hedelmässä on B-,C- ja E-vitamiinia sekä myös runsaasti rautaa, kalsiumia ja fosforia. Hedelmän nestepitoisuus on 90 %.

KanarianSaaristossa viljellään seuraavia punaisia pitaya lajikkeita:

Vuodelta 2000 ovat peräisin Guatemalasta tuodut hybridikaktukset

JO1, JO2 ja JO5, jotka kaikki pölytetään Hylocereuas Purposii lajikkeella.

Vuonna 2002 Saaristoon tuotiin Ranskalle kuuluvalta, Intian valtameressä sijaitsevalta  Réunion saarelta.

Hylocereus UNDATUS (suomeksi Tarhametsäkaktus) (Vaaleanpunainen kuori ja vaalea hedelmäliha

Hylocereus Tringalaris

Hylocereus Hybridum

Hyleocereus Purposii

Pitayaa voidaan kasvattaa siemenestä. Kaikkein yksinkertaisinta sen kasvattaminen on kuitenkin varren “pätkistä”.Pitaya viihtyy kuumassa, mutta ei siedä suoraa auringonvaloa. Se ei pidä liiasta vedestä. Sen kastelemiseen riittää noin 7 litraa viikossa. Vettä tarvitaan kesällä enemmän kuin talvella.  

Hedelmiä voi tavata kauppahalleissa ja hedelmämyymälöissä. Hinnat vaihtelevat 4 – 15 € ajankohdasta riippuen.

Pitayaa viljellään Aricossa Tenerifellä

Vuodesta 2005 Pitayaa on viljelty Aricossa kasvihuoneessa. Tila on yksityinen, mutta se on osallistunut saarihallinnon maatalousosaston tutkimukseen. Pitaykasvihuoneiden yhteispinta- ala on runsaat 30 000 m2.

Güímarin laakson maataloustoimisto järjesti syyskuun alkupäivinä 2013 tutustumismatkan tälle Aricon pitayatilalle agronomi Águeda Coello Torresin johdolla. Hän on ollut mukana pitayan tutkimusprojektissa aina sen alkuvaiheista saakka.

Kuvani Pitaya kasvihuoneista

Mercatenerifen kuva erilaisista punaisista pitayoista

Agrocabildo on julkaissut useita vihkosia:

Teksti, joka kertoo pitayan ominaisuuksista.

Punaiset pitaya lajikkeet

Punaisen pitayan istuttamisesta

Punaisen pitayan pölyttämisestä

Esittelyvideo, jossa agronomi Águeda Coello Torres kertoo pitayan viljelystä. Teksti on espanjaksi.

Syyskuussa 2013 ©Gracia Penttinen
Artikkelin  vapaa jakaminen on sallittu, niin kauan kuin sen teksti säilytetään kokonaisuudessaan ja sisältöä muuttamatta,  ja jos sen kirjoittaja - Gracia Penttinen - ja tämä blogisivu mainitaan